Vapaaehtoinen maanpuolustyö Kareliasoudussa

Karelia-soutu toteutettiin tänä vuonna Vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen kurssina, kokoon oli saatu reilu veneellinen Pohjois-Karjalaisia maanpuolustushenkisiä naisia ja miehiä, toinen MPK:n kurssi hoiti venekunnan kuljetukset, sekä muun huollon. Matkaan lähdettiin torstaina 26.7. aamu varhaisella Joensuusta, matkan varrelta kerättiin kyytiin muutama soutaja. Enon Ahvenisella lähtöpisteessä venekunnan kippariksi valittiin yksimielisesti Kimmo Salo, hänen komennossaan lähdimme matkaan kohti ensimmäistä taukopaikkaa Uimaharjun Laiskanrantaa. Ensimmäinen etappi oli n. 8 km lähdöstä, tämä matka meni mukavasti lihaksia lämmitellen yli Rukaveden, kohti Uimaharjua. Sää Rukaselällä oli hieman tuulinen ja hyvin pilvinen, mutta onneksi emme saaneet vettä niskaamme. Kun pääsimme hienohiekkaiselle Laiskanrannalle, huoltojoukkue oli siellä soutajia vastassa evään kanssa, nautittuamme suolapalaa ja urheilujuomaa pääsi matkamme jatkumaan kohti Enoa, ensimmäiset käsiin tulleet rakot teippailtiin myös tällä taukopaikalla.

Seuraava soutumatka olikin sitten päivän pisin, n. 17 km, tämäkin meni mukavasti myötävirtaa alas Pielisjokea, Enossa rantauduimme lounaalle, joka oli järjestetty palvelutalo Kotirannan ruokalaan, täällä tankkasimme itsemme maukkaalla lohikeitolla ja täytimme juomapullot viimeistä n. 12 km etappia varten, tälle taukopaikalla huoltomme oli hankkinut soutajille jälkiruoaksi tuoreita paikallisia mansikoita, hienosti ajateltu.

Kaltimon voimalaitoksella soutuun tuli pakollinen reilun tunnin pituinen tauko, koska edellämme jokea alas oli menossa iso työntöproomu täydessä tukkilastissa, kyydissä lähes 60 tukkirekka kuormaa havupuuta, proomu oli niin suuri, että se ja sitä työntävä hinuri eivät sopineet samanaikaisesti kanavan sulkuihin, vaan molemmat piti suluttaa erikseen. Aikamme odoteltuamme pääsimme kanavan sulkuporttien sisäpuolelle, nyt samaan sulutukseen sopivat kaikki kirkkoveneet, turvavene, sekä jokea alaspäin menossa ollut purjevene. Sulkuporttien jälkeen, 9 m. alempana matkamme jatkui kohden Jakokosken museokanavaa, viimeiset kilometrit taittuvat reipasta, parhaillaan n. 15 km/h soutuvauhtia. Soutumatkamme päätepisteessä Jakokoskella soutajille jaettiin osallistumisdiplomit muistoksi tästä mukavasta päivästä.

Koko matkan n. 37 km saimme soutaa mukavassa kesäisessä säässä, eikä päivälle luvattuja ukkoskuuroja tullut. Haluan tässä kiittää koko soutuporukan puolesta veneemme kipparia Kimmoa, sekä koko huoltojoukkuetta, joka piti hyvää huolta soutajista, sekä varusteista. Toivottavasti saamme ensi vuonna mahdollisuuden osallistua uudestaan tähän tapahtumaan.