Pahassa paikassa - luita ja kalliota Petäjäsaaressa

Pahassa paikassa

Soudan pienellä veneellä kauniissa, tyynessä elokuun illassa mantereelta kohti kahden kilometrin
päässä kohoavaa saarta. Veneen perätuhdolla istuu rantasalmelainen ystäväni, joka antaa suuntia
meille molemmille aiemin tuntemattomien saarten välitse. Kokassa maisemia ihailee hänen
alakouluikäinen tyttärensä, joka on tullut mukaan matkalle näkemään paikkoja, joissa isoisoisänsä on
aiemmin ollut. Kohtee na olevaa saarta en helposti löydä silmiini, sillä päätä kääntäessä kauempana
järvellä oleva suurempi saari häiritsee matalan silhuetin havaitsemista. Lopulta pääsemme saaren
kallioisten rantojen äärelle ja löydämme hiekkaisan lahdukan, johon vedämme venee n maihin tulevan
retkemme ajaksi. Nousen viereisen matalan kallioniemen päälle muiden jäädessä vielä veneelle.
Löydän kallion laelta pienen metallisen muistomerkin, joka varmistaa meidän tulleen oikeaan saareen.
Samassa takkini taskussa soi puhelin, johon vastaan: ”Kuule, olen aika pahassa paikassa, voinko
soittaa huomenna takaisin?”. Tarkastelen lähemmin muistomerkkiä, jossa lukee ”Petäjäsaareen
jääneiden muistolle”... lue koko Jarkon kirjoittama kertomus allaolevista pdf liitetiedostoista.